sinä, minä & kvartaalitalous

sinä, minä & kvartaalitalous

mull on taskut täynnä kultarahoja

sä et kysy, mistä mä oon ne saanut

mut sä tiedät, kenet mä aion niillä ostaa.

meill on hyvin, meill on kaikkein parasta

meill on enemmän ja kaikkein hienointa.

ja sä tiedät: voin kenet tahansa ostaa.

chr. elää elämäänsä aina uudestaan

noustaan aamulla yhteisestä vuoteesta

joka päivä syödään yhteisestä kupista

ja nuollaan hopeaa (hunajaa)

niin kauan kun sun sydän on mun tilillä

niin kauan kun mä pelaan näitä pelejä

niin kauan sinä elät minun mieleni määrin.

joka yö saman tanssin askeleet

joka yö on vain yksi oikee.

pimeässä huoneessa en koskaan mitään tee väärin.

chr.

*** Yksi vanhimpia tekstejä, mitä grönalla on. Aikoinaan Kuvat-yhtyeellä oli biisi Kultarahat, jonka teksti on tässä pohjana.

Jollakin tapaa on aina viehättänyt Elvis Costellon Armed Forces -levyn työnimi: Emotional Fascism, siitä(kin) tässä on kyse. Ennen kaikkea tietysti taloudellisesti epäsuhtaisesta liitosta, jossa raha tuo valtaa. Toisaalta tässä on myös sellainen ajatus, että miten sekä vallankäyttäjä että hän, keneen valta kohdistuu, ovat lopulta saman sivistymättömän pelin osapuolia: he syövät "yhteisestä kupista". Koko biisi perustuu - myös musiikin osalta - pidätetylle tai huonosti peitetylle väkivallalle.

Kaikki toistuu päivästä päivään samanlaisena. "Elää elämäänsä" on pieni nyökkäys Jean-Luc Godardin suuntaan, ja koko teksti on popiksi väännetty ajatus elämismaailman kolonisaatiosta (Jurgen Habermas).

Sitten Kolbe&Järvinen kirjoittivat tästä kirjan - tosin eivät tietenkään ole kuulleet biisiä, vaikka heidän olisi pitänyt. Parissakin Erkon paperin jutussa on kerrottiin, kuinka luokka-asemat ovat edelleen olennaisia parisuhteessa - tietenkin ovat - tai kuinka paremmin tienaavasta puolisosta ei haluta uskottomuuden vuoksi erota, kun halutaan pitää "totuttu elintaso ja harrastukset". Syödään samasta kupista. ***